Yksi opettaja

 Jatkan vielä tänne kirjoitteluani, koska eräs ystäväni halusi minulle mielenrauhaa. Hänen mielestään voisin saavuttaa sen unohtamalla esittämäni kysymykset nykyisen opetussuunnitelman määräyksistä koskien oppimisen arviointia. Hän myös ehdotti hoidoksi meditaatiota tai akupunktiota, mutta tärkein tavoite hänen mielestään olisi kuitenkin unohtaa ja antaa aiheen olla. Mitä ihmettä?! Milloin kysymysten tekeminen on liitetty mielenrauhan järkkymiseen? Olen ollut tähän asti sitä mieltä, että kysymysten teko on viidauden alku.  Myönnän, mielenrauhani järkkyi ollessani opettajan virassa ja tuskaillessani riittämättömyyttäni oppimisen arvioinnin kymmenien kriteerien käytännön toteuttamisessa. Nyt olen eläkeläinen, mutta edelleen mieleni tuottaa kysymyksiä. Olen siitä erittäin iloinen ja tyytyväinen. Jos aivoni  joskus lopettavat  kyselemisen, niin silloin olen erittäin huolissani mieleni terveydestä.  Uteliaisuus ja oppiminen antavat minulle iloa. Joskus kuitenkin...

Kysyin myös yhdeltä perheeltä heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan oppimisen arvioinnista. Perheen yksi lapsi on seitsemännellä luokalla ja yksi lukion ensimmäisellä. Heidän todistuksiensa keskiarvo on yli yhdeksän. Vanhemmilla on yliopistotutkinto. Ensimmäisenä lapsille tuli mieleen, että oppimisen arvioinnissa on eroja opettajien välillä. Joku opettaja on ns. lepsu ja joku tiukka ja jollakin opettajalla on lellikkejä ja inhokkeja.  Yhdeksännellä luokalla eräässä oppiaineessa opettaja ilmoitti, että vain yhdeksännen luokat kevät vaikuttaa päättöarvosanaan, vaikka muisssa aineissa kaikki yläluokkien kurssit vaikuttivat.  Kokeiden keskiarvo 9,25 voi olla jollakin 9 ja jollakin 10. Itse sain nostettua äidinkielen numeron kymppiin pelkästään pitämällä puheen koulun edessä.  Tuntityöskentelystä lapset kertoivat, että opettajat painottavat sen vaikutusta todistusnumeroon, mutta oikeasti se ei vaikuta. Vain koenumerot vaikuttavat. Vanhemman mielestä tuntityöskentelyn huomioimisen...

Minulle kävi näin: Sain  kirjallisen varoituksen yhdestä liikuntatunnista. Aikaisemmin en ollut  saanut edes suullisia huomautuksia. Kyseisestä liikuntatunnista yksi vanhempi kirjoitti pitkän Wilma-viestin esimiehilleni ja nimesi viestinsä salaiseksi. Sen takia en  nähnyt kyseistä viestiä kirjoitettuna, mutta siitä luettiin minulle otteita kuulemistilaisuudessani. Viestissä oli  monisanaisesti muistutuksia nykyisestä opetussuunnitelmasta, esimerkiksi oppimisen arvioinnista.  Kirjallisen varoituksen mukaan en ollut perehtynyt opetussuunnitelmaan. Sama työnantajan edustaja ei kuitenkaan ollut vastannut aikaisemmin esittämiini kirjallisiin kysymyksiin opetussuunnitelmasta, eristyisesti oppimisen arvioinnista. En ymmärrä vieläkään mitä tein väärin.   Oppitunnilla tapahtui seuraavaa: Alussa odotimme kahta oppilasta kymmenisen minuuttia. En voinut poistua paikalta muiden oppilaiden kanssa, etten olisi jättänyt joukosta kahta myöhästynyttä. Harjoitimme e nsin ...

Lähetin kysymykseni 50 tutulle  opettajalle ja Facebookissa toimivaan Suomen opettajien ja kasvattajien ryhmään, jossa on 17 000 jäsentä.  Kysymykseni oli lukenut 250 opettajaa. Vain yksi  vastasi. Hän kirjoitti jatkavansa lähes entiseen malliin ja jättävän  arvioinnin kriteeristön lauseet omaan epäselvyyteensä.  Suullisesti saman tunnusti toinenkin opettaja. Hän sanoi, että niin kauan kuin työnantaja on ymmärtävinään antamansa määräyksen, hän on täyttävinään sen. Käytännössä hän kuitenkin jatkaa entiseen malliin ja toivoo, ettei kukaan huomaa.  Kyselylläni tavoitin siis vain kaksi  avointa opettajaa. Muiden opettajien vastaamattomuuden syy jäi edelleen epäselväksi.  Mielestäni tämän kyselyn tulos on hälyttävän huolestuttava! Yksikään opettaja ei vastannut  miten hän käytännössä muuttaa laajan ja runsassanaisen arvioinnin kriteeristön yhdeksi todistusnumeroksi.   Minulle ei siis koskaan selvinnyt, miten OPH:n määräys oppimisen arvioinnis...