Yhden perheen ajatuksia

Kysyin myös yhdeltä perheeltä heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan oppimisen arvioinnista.

Perheen yksi lapsi on seitsemännellä luokalla ja yksi lukion ensimmäisellä. Heidän todistuksiensa keskiarvo on yli yhdeksän. Vanhemmilla on yliopistotutkinto.

Ensimmäisenä lapsille tuli mieleen, että oppimisen arvioinnissa on eroja opettajien välillä. Joku opettaja on ns. lepsu ja joku tiukka ja jollakin opettajalla on lellikkejä ja inhokkeja. 

Yhdeksännellä luokalla eräässä oppiaineessa opettaja ilmoitti, että vain yhdeksännen luokat kevät vaikuttaa päättöarvosanaan, vaikka muisssa aineissa kaikki yläluokkien kurssit vaikuttivat. 

Kokeiden keskiarvo 9,25 voi olla jollakin 9 ja jollakin 10. Itse sain nostettua äidinkielen numeron kymppiin pelkästään pitämällä puheen koulun edessä. 

Tuntityöskentelystä lapset kertoivat, että opettajat painottavat sen vaikutusta todistusnumeroon, mutta oikeasti se ei vaikuta. Vain koenumerot vaikuttavat. Vanhemman mielestä tuntityöskentelyn huomioimisen mahdollisuus ohjaa kuitenkin oppilaiden tuntikäyttäytymistä ja vaikuttaa oppimisilmastoon. Lasten mielestä aktiivisuus ei kuitenkaan aina kannata tai sen huomioiminen on joskus epäreilua. 

Lukion alussa rehtori sanoi, että täällä ei tuntityöskentely vaikuta, vain osaaminen vaikuttaa. Ja ylioppilastodistus ratkaisee jatko-opinnot. 

Oppimisen arvioinnin kriteeristöstä kysyessäni lapset sanoivat nähneensä ne joidenkin oppiaineiden osalta, ainakin taito- ja taideaineissa, mutta kriteerit ovat tosi vaikeasti ymmärrettävissä. Niiden vaikutusta todistusnumeroon on siksi vaikea arvioida. 

Vanhemmat eivät olleet koskaan nähneet oppimisen arvioinnin kriteeristöä eivätkä tiedä oppimisen arvioinnin perusteita. He seuraavat vanhaan malliin lastensa koenumeroita. Koko perheen mielestä todistusnumeron pitäisikin perustua eniten koenumeroihin. 

Vanhempainiltoja ja - vartteja vanhemmat pitivät vähän turhina. Lapsien mielestä he ja monet muutkin oppilaat inhoavat vanhempainvartteja.