Yksi tapaus

Minulle kävi näin:

Sain  kirjallisen varoituksen yhdestä liikuntatunnista. Aikaisemmin en ollut  saanut edes suullisia huomautuksia. Kyseisestä liikuntatunnista yksi vanhempi kirjoitti pitkän Wilma-viestin esimiehilleni ja nimesi viestinsä salaiseksi. Sen takia en  nähnyt kyseistä viestiä kirjoitettuna, mutta siitä luettiin minulle otteita kuulemistilaisuudessani. Viestissä oli  monisanaisesti muistutuksia nykyisestä opetussuunnitelmasta, esimerkiksi oppimisen arvioinnista. 

Kirjallisen varoituksen mukaan en ollut perehtynyt opetussuunnitelmaan. Sama työnantajan edustaja ei kuitenkaan ollut vastannut aikaisemmin esittämiini kirjallisiin kysymyksiin opetussuunnitelmasta, eristyisesti oppimisen arvioinnista.

En ymmärrä vieläkään mitä tein väärin.  

Oppitunnilla tapahtui seuraavaa:

Alussa odotimme kahta oppilasta kymmenisen minuuttia. En voinut poistua paikalta muiden oppilaiden kanssa, etten olisi jättänyt joukosta kahta myöhästynyttä. Harjoitimme ensin  oppilaiden kestävyyttä liikkumalla jalkaisin noin neljä kilometriä oman kunnon mukaan.  Valvoin oppilaiden toimintaa autostani. Ajoin auton kääntöpaikalle ja merkkasin paikalla käyneet oppilaat muistilistaani. Se merkkaus oli osa oppimisen aikaista arviointia. Lopputunti harjoiteltiin jalkapallon käsittelyä. Senkin aikana arvioin käsittääkseni opetussuunnitelman mukaisesti oppilaiden työskentelyä ja taitoja. Sain toteutettua suunnittelemani harjoitukset, mutta tunti loppui viisi minuuttia yliajalla. Kaikki oppilaat ehtivät koulukyyteihin. 

Pyrin tuollakin tunnilla tekemään parhaani nykyisen opetussuunnitelman mukaan.

Henkilökohtaisesti OPH:n määräys oppimisen arvioinnista kuormitti erittäin paljon. Tunsin, että en voi mitenkään täysin täyttää annettua määräystä. Siksi kyselin, mutta en saanut vastauksia. En keneltäkään. 

Se aiheutti monenlaisia tunteita. Alussa olin hämmästynyt, sitten surullinen, koska vastaamattomuus tuntui työpaikkakiusaamiselta, porukan ulkopuolelle sulkemiselta.  Oletin kyselemällä kehittäväni oppimisen arviointia enemmän käytännönläheiseksi, mutta minut ns. vaiettiin kuoliaaksi. En kuollut, mutta lopulta olin erittäin vihainen.

Voiko tuollainen oikeusmurha tapahtua toisillekin opettajille?

Kuinka moni opettaja ymmärtää, ettei hän voi täysin täyttää nykyistä OPH:n määräystä,
sen kaikkia arvioinnin kriteerejä?

Kuinka moni opettaja sen takia pelkää virkavelvollisuutensa laiminlyönnin paljastumista?

Kuinka paljon  OPH:n määräys oppimisen arvioinnista kuormittaa opettajia?

Henkilökohtaisesti se kuormitti erittäin paljon. Tunsin, että en voi mitenkään täysin täyttää annettua määräystä. Siksi virassa ollessani kyselin, mutta en saanut vastauksia. En keneltäkään. 

Se aiheutti monenlaisia tunteita. Alussa olin hämmästynyt, sitten surullinen, koska vastaamattomuus tuntui työpaikkakiusaamiselta, porukan ulkopuolelle sulkemiselta.  Oletin kyselemällä kehittäväni oppimisen arviointia enemmän käytännönläheiseksi, mutta minut ns. vaiettiin kuoliaaksi. En kuollut, mutta lopulta olin erittäin vihainen.

Vihani leimahti eniten silloin, kun työnantajani antoi yhden vanhemman Wilma-viestin perusteella minulle kirjallisen varoituksen yhden oppitunnin tapahtumista. Kirjallisen varoituksen mukaan en ollut perehtynyt opetussuunnitelmaan. Sama työnantajan edustaja ei kuitenkaan ollut vastannut aikaisemmin esittämiini kirjallisiin kysymyksiin opetussuunnitelmasta, eristyisesti oppimisen arvioinnista. En ymmärtänyt silloin, enkä tämänkään kyselyn jälkeen, miten minun olisi pitänyt toimia. 

Voiko tuollainen oikeusmurha tapahtua toisillekin opettajille?

Kuinka moni opettaja ymmärtää, ettei hän voi täysin täyttää nykyistä OPH:n määräystä, sen kaikkia arvioinnin kriteerejä?

Kuinka moni opettaja sen takia pelkää virkavelvollisuutensa laiminlyönnin paljastumista?

Toivon, ja luotan kuitenkin OPH:n pikaisesti selvittävän määräyksensä toteutumisen oikeilla tutkimuksilla ja tukevan opettajia ja rehtoreita tarvittavilla lisämääräyksillä tai ohjeilla. 

Liitän loppuun vielä kuvauksen yhden perheen mieli